![[info]](http://l-stat.livejournal.com/img/userinfo.gif?v=88.8){kind=small}
Mä hajoan ihan totaalisesti, nyt tuntuu siltä.
se vaan tuli, kaikki kasaantuu tähän hetkeen ja mulle iski se tänään, noin aamutuiman aikoihin.
Ja se ei lähe pois vaan voimistuu vaan.
Leave a comment
wweerraa
24 August 2008 @ 11:29 pm
09 June 2008 @ 05:31 pm
Töistä tulin juuri, ja olin ulkomuodoltani kuin uitettu piisamirotta Muumipeikko ja pyrstötähti leffan alusta.
Toivoisin aivoihini nyt kyllä myös jonkunmoista piisamirottamaista filosofista tunnetilaa, että saisin vielä muutaman kappaleen hajanaiseen portfoliooni. Tehtävänantoa ei saa ohittaa, seuraa kysymyksiä, njaah, tulee aavistus äikkä mieleen. Voisin kyllä saattaa asian loppuun tänään, niin ettei sitten roiku viimetingassa missään tiista iltana. Kohti Wordia.
Current Music: zen café
04 June 2008 @ 10:54 pm
Olin pääsykokeissa tänään Helsingissä, jälleen, jo toinen kerta tällä viikolla. Aika villiä ja tunsin itseni heiluri pendelöijäksi, kun näin saman lippumyyjän kassalla jo toistamiseen ja menin tulin ja menin taas ja tulin takaisin.
Nyt on yliopistokokeet ohi ja "enää" ammatikorkean koe ens torstaina vissiin, jos en nyt ihan ölise omiani
Kai meni ihan hyvin, tai jos laskin niin voisi juuri olla pisteitä siihen yhteen, jos ei rajat nousisi.. hmm. mutta tää on jos jos jos, enkä halua leikkiä ajatuksella, koska jos se ei pitäisikään paikkaansa niin sitten se vasta kirpaisisikin. Ja pää on heikko pettymyksille vielä.
Oih, kello on paljon ja huomenna pitäsi olla pirteänä töissä.
Lämpötila vaan nousee siellä kun ei ole ilmastointia ja helle syvenee.
Mutta hyvä vaan ettei oo vilakkaa, kesä :)
02 June 2008 @ 08:56 pm
Ylppäri juhlat olivat
lakki päähän 31.5.08
kompastumisia 0
ruusuja monta
ihania vieraita juuri sopivasti
iloa, jännitystä, haikeutta ja onnea tasapainoisena sekoituksena
halauksia ei voi koskaan olla liikaa
ruokaa riittävästi AH NIIN HYVÄÄ
valokuvia kiusallisuuteen asti
kyyneleitä kyllä
iltaelämää valomerkkiin asti
Missä lukio?!
Se on ohi, seuraavan kerran saatan kierrellä koululla riemuylioppilaana viidenkymmenen vuoden päästä. Toivon, että silloin ei ole sellaista oloa että "hei, vastahan mä lukiosta valmistuin" puistattaa..
Tuossa se lakki hohtaa Fredrikson laatikossa ja varastoidaan kohta vaatekaappiin odottamaan klara vappenia. Lauantaina kun sitä päivän päässään kantoi, kerkesi siihen jo tottua. En nyt herranen aika meinaa alkaa sitä päivittäin käyttää, no no, meinaan vaan että ei tunnu pahalta tai nololta laittaa sitä päähän vappuna, Jotenkin kunnioittaen sitä käsittelee, ja onhan sen saamiseksi sen verran töitä tehnyt, että on se joku "merkki" kiva siitä saada. Joku "olen ylioppilas" lyyra T-paita olis aika karu.
Tämä irtonaisuuden tunne ei ole mitään yläasteen jälkeiseen epätietoisuuteen verrattuna.
Pääsykokeissa olen käynyt.
Biologiaa kävin koittamassa Helsingissä
Tänään kävin Otaniemessä Joensuun Metsätieteellisen tiedekunnan testeissä
Keksiviikkona olisi vielä yksi yliopisto koetus Viikissä
Sen jäkeen enää ammattikorkeitten kokeet...
hauskaa tiedossa.
Portfolioni on edelleen vaiheessa, mutta ajattelin että "viimeistelen" (vastaan kuuteen kysymykseen ja kirjoitan lisää) tulevana viikonloppuna. Se menee juohevammin niin.
Käsi on irti siteistä, mutta ajattelin kysäistä tohtorilta onko se ihan normaalia että se vihlasee ajoittain ja että siinä on mun simämääräisen arvioinnin perusteella outo patti. En haluu, että musta tulee joku kapteenikoukku kun käsi menee kuolioon.. no niin vakava tilanne ei ole, mutta siis voihan noista jäädä joku outo rustojuttu. Pirustako minä tiedän, njaaaa, siksi kysyn kuusivuotta aiheesta opiskelleelta ihmiseltä.
Huomenna on ihan normaalisti töitä, tosin ei se kahdeksan tunnu niin pahalta kun tänään heräsin keretäkseni junaan 06:54, olin asemalla neljää minuuttia enne junan lähtöä. Onneksi on olemassa noradrenaliini ja sympaattinen hermosto. Laukkasin suht ripeesti, joten kerkesin.
Juu, mutta nyt voisin lukea
20 May 2008 @ 05:50 pm
Syntymäpäivästä on kulunut nyt melkein kolme päivää. Kohti kahtakymmentä...
Itsessään päivä 17, oli mainio! Juhlistusta monessa muodossa, mau. Ja super mukava jatkuma sunnuntaina kakkuteen merkeissä.
Kun kuulin sunnuntaina, että osa pääsykoetulopyynnöistä on jo postitettu ja saapunutkin ihmisille niin hätäännyin ja soitin eilen maanantaina kaikkiin vaihteisiin jotka tuuttas neljäntietämillä vaan tyhjää enkä saanu mitään inffoa. Viimein kuitenkin hoksasin soittaa johonkin koko suomen "urpojen-apu-puhelin" linjalle, jossa kärsivällinen nainen tarkasti hakuni ja sano, että ainakaan ekoissa vaihtoehtopaikoissa ei edes ole pääsykoetta, joten kappas ihmettä jos ei postiluukussa mitään ole.
Toinen hätä oli tänään kun aavistelin ,että amk kutsutkin on jo postitettu ja mä olen nyt ilman mitään ja kun niissä tiesin että on pääsykoe. Poikkeustila ohi. Amk-ihminen sanoi, että ne ei ole niitä vielä postittaneet, ja "meillä on tosiaan kiireinen aikataulu...", kiitin ja suljin luurin vikkelästi.
Olen käyny ulkona tänään jo kolme kertaa, koitin loikoilla lukemassa ruskettuakseni, mutta vaikka aurinko paistaa noin piruna lämpönen siellä ei ole.
Sairaslomailu on sujunut hitaasti. Nyt oon kyllä saanu luettua hiukan paremmin, kaipaan kummiskin jollain pelottavan narkomaanisella tavalla töihin ja tuntuu että jään paitsi jostan, ihan himo outoa.
Ai niin koululla kävin perjantaina ja tulokset olen saanut, jeij!
äikkä E
enkku E
lyh.matikka L
ruotsi M
bilsa E
manttu L
Itsessään päivä 17, oli mainio! Juhlistusta monessa muodossa, mau. Ja super mukava jatkuma sunnuntaina kakkuteen merkeissä.
Kun kuulin sunnuntaina, että osa pääsykoetulopyynnöistä on jo postitettu ja saapunutkin ihmisille niin hätäännyin ja soitin eilen maanantaina kaikkiin vaihteisiin jotka tuuttas neljäntietämillä vaan tyhjää enkä saanu mitään inffoa. Viimein kuitenkin hoksasin soittaa johonkin koko suomen "urpojen-apu-puhelin" linjalle, jossa kärsivällinen nainen tarkasti hakuni ja sano, että ainakaan ekoissa vaihtoehtopaikoissa ei edes ole pääsykoetta, joten kappas ihmettä jos ei postiluukussa mitään ole.
Toinen hätä oli tänään kun aavistelin ,että amk kutsutkin on jo postitettu ja mä olen nyt ilman mitään ja kun niissä tiesin että on pääsykoe. Poikkeustila ohi. Amk-ihminen sanoi, että ne ei ole niitä vielä postittaneet, ja "meillä on tosiaan kiireinen aikataulu...", kiitin ja suljin luurin vikkelästi.
Olen käyny ulkona tänään jo kolme kertaa, koitin loikoilla lukemassa ruskettuakseni, mutta vaikka aurinko paistaa noin piruna lämpönen siellä ei ole.
Sairaslomailu on sujunut hitaasti. Nyt oon kyllä saanu luettua hiukan paremmin, kaipaan kummiskin jollain pelottavan narkomaanisella tavalla töihin ja tuntuu että jään paitsi jostan, ihan himo outoa.
Ai niin koululla kävin perjantaina ja tulokset olen saanut, jeij!
äikkä E
enkku E
lyh.matikka L
ruotsi M
bilsa E
manttu L
19 May 2008 @ 10:34 pm
Soita minulle ennen kuin maailma räjähtää.
Sanotaan toisillemme hei.
-Eeva Kilpi
sain lahjaksi ihanan runokirjan, kiitoooos :)
upeitä, oivaltavan löydökkäitä, kauniita, tunnelmallisia, yksinkertaisuudessaan ja moniulotteisuudessaan hurmaavia
tämä oli jotenkin fantastinen
Sanotaan toisillemme hei.
-Eeva Kilpi
sain lahjaksi ihanan runokirjan, kiitoooos :)
upeitä, oivaltavan löydökkäitä, kauniita, tunnelmallisia, yksinkertaisuudessaan ja moniulotteisuudessaan hurmaavia
tämä oli jotenkin fantastinen
13 May 2008 @ 09:05 pm
Tuskailen mutta pidän siitä.
Ähellän portfolion parissa ja luotaan ajatuksiani.
Ajattelin aluksi, ja se on syy miksi tässä on mennyt näin ikuisuus pitkään, että ei mulla ole mitään sanottavaa tai että en tiedä mitä kirjoitan.
Hassua ja ihanaa, mutta kun aloin kirjottaa niin tajusin kuinka paljon oikeastaan tykkään ajatuksesta jalkaterapeuttina. Perusteluja (suht kapisia ja kuluneitakin ja aika outoja) keksin yllättävän paljon esim. kysymykseen mikä mua siinä alassa motivoi. Huolimatta siitä että ne on vähän vinksahtaneita, niin olisin valmis allekirjoittaman ne kaikki. Seisomaan sen portfolion takana ja toteamaan että se näyttää multa. AAAAhhh ihanaa :)
Pakko oli jonnekkin hehkuttaa,
pelkään kyllä nyt - se ei ole nimittäin vielä valamis- että kun sanon että joo nyt on asia rullaten kulkevaa ja hyvin menee jee, niin kohta iskee joku luovan idiootin kriisi ja alan itkeä kun ei sitten tulekkaan mitään ajatusta toiseen kysymykseen.
"Mä en tiedä kuka mä oon!!" ja hyppään ikkunasta.
Mutta tähän mennessä hyvin menee.
Yksi sivullinen taivaanrannan maalausta valmis, oih! jos voisin leikellä ihmisten vaivasenluita, mikä onni!
kieroa.
Ähellän portfolion parissa ja luotaan ajatuksiani.
Ajattelin aluksi, ja se on syy miksi tässä on mennyt näin ikuisuus pitkään, että ei mulla ole mitään sanottavaa tai että en tiedä mitä kirjoitan.
Hassua ja ihanaa, mutta kun aloin kirjottaa niin tajusin kuinka paljon oikeastaan tykkään ajatuksesta jalkaterapeuttina. Perusteluja (suht kapisia ja kuluneitakin ja aika outoja) keksin yllättävän paljon esim. kysymykseen mikä mua siinä alassa motivoi. Huolimatta siitä että ne on vähän vinksahtaneita, niin olisin valmis allekirjoittaman ne kaikki. Seisomaan sen portfolion takana ja toteamaan että se näyttää multa. AAAAhhh ihanaa :)
Pakko oli jonnekkin hehkuttaa,
pelkään kyllä nyt - se ei ole nimittäin vielä valamis- että kun sanon että joo nyt on asia rullaten kulkevaa ja hyvin menee jee, niin kohta iskee joku luovan idiootin kriisi ja alan itkeä kun ei sitten tulekkaan mitään ajatusta toiseen kysymykseen.
"Mä en tiedä kuka mä oon!!" ja hyppään ikkunasta.
Mutta tähän mennessä hyvin menee.
Yksi sivullinen taivaanrannan maalausta valmis, oih! jos voisin leikellä ihmisten vaivasenluita, mikä onni!
kieroa.
Current Music: mau mau mau
10 May 2008 @ 12:17 am
en näe kuuta muttei se ole oleellista
on kuitenkin aika myöhä ja koitan kirjoittaa mahdollisimman joustavin ja jouhevin painalluksin etten pidä liiallista yöhön kuulumatonta teknistä napsuntaa, joka tykkää vielä kertautua porraskäytävän seinistä ovelasti.
Hulvattoman hupaisa iltapäivä kun painettiin paidat Eevan kanssa. Tuli hienoja ja onnistuneita, mahtavia ja uniikkeja. Great.
Tajusin äsken justiinsa että unohdin yhen pääsykoekirjan töihin, mutta onnekis saan sen sitten huomenna varmaan kuitenkin, jeah. HJa huomenna MINÄ LUEN kuin RIIVATTU se on pakko, sillä ei kettu, on vaan kaksi viikkoa samperi soikoon rotta vie niinhin ketale pääsykokeisiin ja olen ihan totta kainaloita myöten aapasuossa - pulassa. En mä niiin tä asi oit ta os aa ed es, m ä vaa n naru tan omaa tajun taa ni ajatu keslla ett ä ne kysy myk set o n helppoja ja että monivalinnat on semmosia tuurila voittoon vähintäänkin ja ei riuku!
Mutta kuinkas ummaa kun tuntuu että huomennakin olisi jo paljon kaikkea muuta kivaa tekemistä kuin lukeminen.
Olin elämäni ensimmäistä kertaa röntgenissä tänään:
se oli niin nopeaa, "helppoa" ja kivutonta.
Olin kuvitellut että siella olisi joku suunnaton masiina jonka turbiinit pitäs huumaavaa melua ja että sieltä jostain laaser säde tyksitä tulis joku kirkas zoom ZAP valovälähdys suihku joka suunnileen sais ihosolut kuplimaan säteilyn vaikutuksesta ja että mun käsi jotenkin jomottais sen jälkeen mutta ei,
sitä kerenny edes tajuta kun se oli jo homma selvä ja saatoin lähteä. Hyvin vaatimaton tapaus.
Ehee, kaksi kuppia kahvi näin illalla pitää hurjan villin väsymättömänä, eikä nukuta ei. Angostuura oli muistaakseni se kasvi, joka mienasi syödä niiskuneidin Muumipeikko ja pyrstötähti leffassa, tuli se mieleen jostain kaukaa ilman mitään järkevää syytä. Jos olisin muistikas niin tarkistaisin huomenna piruuttani onko selaista kasvia oikeastaan edes olemassa. Kait kirjasto huomenna auki on, ma toivon sita. Tai miksei tietysti googletusta voisi harrastaa.
Google kertoo Wikipedia valistaa:
JohannGottlieb Benjamin Siegert on kehittänyt juoman, jonka nimi on Katkero- juoma ja sitä kutsutaan myös Angostuuraksi. Kyseisen litkun resepti on edelleen mysteeri ja vain joku trinidialainen Siegertin suku pullottamo on tietoinen ainesosista ja valmisutksesta. Liemi on mauste vaikka se alkuperin olikin lääke käytössä. :D
Missä se kasvi on?
Suuri kysymys
nyt kyllä nukahdan näppäimistöön
kamala nuija väsymys iski
kofeiini ei ole läsnä enää
hyvää yötä
uniin
Current Music: aivo radio - kappale soi
05 May 2008 @ 08:04 pm
Maanantai on toisinaan pahin, mutta nyt se ei tunnu siltä.
Tänään oli yksi parhaimmista maanantaista.
Töissä olin ja inventointi testasi päässälaskua: yksi kaapelivaunu, kolmekymmentäseisemän pistokekaapelia ja liian monta turvarelettä sekä pirusti kaapelia.
On hieman pelottavaa tajuta miten vähän joihinkin on yhteydessä. Sitten kun pitkästä aikaa tapaa, niin tuntuu että pieni elämä on kiitänyt ohi eikä tiedä toisen tilanteesta enää mitään - kerrottavaa ja päivitettävää on niin paljon, että vain päällimmäiset kelluvat asiat tulevat ilmi. Pyörteet pinnan alla jää pimentoon, tajuamatta eikä siksi saa kunnon otetta niistä asioista joita saa tietää. Täytyy tutustua toiseen uudelleen, mikä on tietysti mukavaa, mutta surullista toisaalta koska pienellä yhteydenpidollakin tämmösen rotkon olis voinu välttää. Sitä luulee että on kiire yms. mutta se on paskin syy ikinä. Peiliin mun pitää vaan kattoa ja todeta millanen itsekäs rotta sieltä katsoo.
Askaroin yo-kutsuja: paperiviiltoja 0 (vielä), liimaa jokapaikassa, kieron näköisiä yritelmiä 2, turhautumisprosentti 38, 3 dl paperisirpaleita
On jotenkin hämmentävää, että vaikka on nainen (tuntuu oudolta listata itsensä naiseksi) niin mulla ei ole edelleenkään selkeyttä niistä hormoonikuvaajista ja rauhasten vaiheista jotka toteutuu tarkassa syklissä mun sisällä kuukaudesta toiseen. Estrogeenia, lutropiinia, progesteronia... aaaaa!! Vaikka oon lukenu niistä ihmisen biologiakurssilla ja nyt pääsykokeisiin, niin se on vaan ihan käsittämätön hässäkkä. Ihmettelen vain miten kukaan ikinä onnisuu saamaan lapsia kun se on sellanen pikkutarkkka ketjureaktio ettei oo toista.
Öklömölläkkä suli mun mahan pohjalle kun nassutin vaahtokarkkeja pussillisen. Suloisen imelän tahmanen olo.
Current Music: Green Gloves - The National
04 May 2008 @ 11:07 pm
Oliskohan aika päivittää, en ole ikuisuuteen edes "käynyt" täällä.
Vappu on ollut ja mennyt tämän vuoden osalta, mahtavasti mukavasti mielettömästi. Oli kivaa.
Tämän viikonlopun olin Sysmässä mummoa ja pappaa morjenstamassa. Riisuuduin talviturkista, tosin saunan hautomana, mutta kuitenkin. Ei se vesi niin kylmää ollut kun aavistelin, ja kun päivällä oli varmaan 25 astetta hellettä niin se oli vaan nastan piristävää. Kaivoin vanhan kanakopin irti maasta ja kasailin perustuskivet kekoon, kun se koppi piti siirtää pois lahoamasta. Ei siellä ole kanoja ollu nyt pariin vuoteen eikä enää oteta, kun ei me olla kesäisin enää niitä niin hoitamassa, ja siinä on kuitenkin paljon putsausta ja laittoa ja hoivaamista mummolle yksinään vaikka muniahan siitä saa. Tosi luomuisia, VAPAAN kanana munia, kanojen jotka on syöny villinä oikeita matoja ja saaneet ottaa hiekkakylpyjä ja kuopsuttaa ja kapsuttaa maata ja jahdistaa kaikkea liikkuvaa. Oi kanat on niin ihania!
Ai niin. Sain kanssa semmoisen aatoksen, että kerään nokkosia ja kuivaan niitä kun yhdessä rinteessä kasvoi niin vehreen näköisiä. Ja keräsinkin sitten ja nyt meijän lauteet on kukkuroillaan kuivuvia nokkosia ja se on super yrttisän terapioiva tuoksu mikä löyhyy nyt koko kylppärissä. Yrttibastu. Huomenissa ne on jo varmaan kuivakoita. Pusseihin ja säilööön. Jos saisin vaikka vereni paksunemaan kun ahdan nokkosta naamaani. Hemoglobiini oli viimeksi niin alhainen ettei kelvannut verenluovutukseen tämä. Voisi koittaa sitten nokkoskuurin jälkeen uudestaan, siitä tulee vaan niin pitkä 3kk kielto jos ei taaskaan kelpaa. No joo..
Huomenissa alkaa vakityökesän, jokapäivä, kahdeksaan.
Tapahtuu kyllä niin, että mun lukeminen nuupahtaa entistäkin vähemmäksi kuin mitä se on ollut. Ja tässä on nyt käynyt sama kuin ennen ylppäreitä lukulomalla. Nyt ketuttaa etten lukenu paremmin sillon kun OLI aikaa! Mun halu päästä sinne opiskelemaan on kasvanu entisestään ja nyt ihan totta ketuttaa se (todennäköinen) mahdollisuus että en pääsiskään sinne, tai ylipäätään minnekkään lukemaan mitään milloinkaan!
En varmaan kuole jos en pääsisi ekalla yrittämällä, ja välivuosi on ihan symppis vaihtoehto ja näin, mutta ei se kirpasisi jos se opiskelupaikka lohkeaisi näin putkessa.
Huomenna ajattelin askerrella kutsut ylppäreihin, ja kattoa laukkua.
Ja hommata uuden vihon, mihin läiskin leikeltyjä reseptejä (edellinen tuli täyteen). Se on pirun rauhottavaa leikellä ja liimata niitä ohjeita sinne sivuille ja koristella reunoja ym., sairasta&outoa, mutta siis en tiedä se on rentouttavaa. No jokatapauksessa sellaisen etsin huomenna käsiini.
Ja huomenna on myös puhdistavan tuskan maanantai - ihonpuhdistus. Oi, ihanuutta.
Mutta nyt nukun itseni uneen.
Vappu on ollut ja mennyt tämän vuoden osalta, mahtavasti mukavasti mielettömästi. Oli kivaa.
Tämän viikonlopun olin Sysmässä mummoa ja pappaa morjenstamassa. Riisuuduin talviturkista, tosin saunan hautomana, mutta kuitenkin. Ei se vesi niin kylmää ollut kun aavistelin, ja kun päivällä oli varmaan 25 astetta hellettä niin se oli vaan nastan piristävää. Kaivoin vanhan kanakopin irti maasta ja kasailin perustuskivet kekoon, kun se koppi piti siirtää pois lahoamasta. Ei siellä ole kanoja ollu nyt pariin vuoteen eikä enää oteta, kun ei me olla kesäisin enää niitä niin hoitamassa, ja siinä on kuitenkin paljon putsausta ja laittoa ja hoivaamista mummolle yksinään vaikka muniahan siitä saa. Tosi luomuisia, VAPAAN kanana munia, kanojen jotka on syöny villinä oikeita matoja ja saaneet ottaa hiekkakylpyjä ja kuopsuttaa ja kapsuttaa maata ja jahdistaa kaikkea liikkuvaa. Oi kanat on niin ihania!
Ai niin. Sain kanssa semmoisen aatoksen, että kerään nokkosia ja kuivaan niitä kun yhdessä rinteessä kasvoi niin vehreen näköisiä. Ja keräsinkin sitten ja nyt meijän lauteet on kukkuroillaan kuivuvia nokkosia ja se on super yrttisän terapioiva tuoksu mikä löyhyy nyt koko kylppärissä. Yrttibastu. Huomenissa ne on jo varmaan kuivakoita. Pusseihin ja säilööön. Jos saisin vaikka vereni paksunemaan kun ahdan nokkosta naamaani. Hemoglobiini oli viimeksi niin alhainen ettei kelvannut verenluovutukseen tämä. Voisi koittaa sitten nokkoskuurin jälkeen uudestaan, siitä tulee vaan niin pitkä 3kk kielto jos ei taaskaan kelpaa. No joo..
Huomenissa alkaa vakityökesän, jokapäivä, kahdeksaan.
Tapahtuu kyllä niin, että mun lukeminen nuupahtaa entistäkin vähemmäksi kuin mitä se on ollut. Ja tässä on nyt käynyt sama kuin ennen ylppäreitä lukulomalla. Nyt ketuttaa etten lukenu paremmin sillon kun OLI aikaa! Mun halu päästä sinne opiskelemaan on kasvanu entisestään ja nyt ihan totta ketuttaa se (todennäköinen) mahdollisuus että en pääsiskään sinne, tai ylipäätään minnekkään lukemaan mitään milloinkaan!
En varmaan kuole jos en pääsisi ekalla yrittämällä, ja välivuosi on ihan symppis vaihtoehto ja näin, mutta ei se kirpasisi jos se opiskelupaikka lohkeaisi näin putkessa.
Huomenna ajattelin askerrella kutsut ylppäreihin, ja kattoa laukkua.
Ja hommata uuden vihon, mihin läiskin leikeltyjä reseptejä (edellinen tuli täyteen). Se on pirun rauhottavaa leikellä ja liimata niitä ohjeita sinne sivuille ja koristella reunoja ym., sairasta&outoa, mutta siis en tiedä se on rentouttavaa. No jokatapauksessa sellaisen etsin huomenna käsiini.
Ja huomenna on myös puhdistavan tuskan maanantai - ihonpuhdistus. Oi, ihanuutta.
Mutta nyt nukun itseni uneen.
